Turussa tehtiin äskettäin Suomen historian ensimmäinen terrori-isku, joka ei tullut yhdellekään tilannetta seuraavalle yllätyksenä. Esimerkiksi suojelupoliisi kertoi jo kesäkuussa tällaisen uhan merkittävästä kasvusta. Yllätyksenä ei tullut myöskään se, että poliisin kansainvälisissä tutkimuksissa vahvistui, ettei Turun terroristi ole todellisuudessa ilmoittamansa niminen eikä myöskään ikäinen. Todellista nimeä ja ikää ei ole voitu vieläkään vahvistaa – ja tuskin ne tulevat koskaan selviämään.
Tämä merkittävästi kertomaansa vanhempi terroristi pantiin Turussa vuodeksi tavalliseen peruskouluun, koska viranomaisten oli tarkoitus ”tutustuttaa hänet samanikäisiin nuoriin”. Ääriaines vietti siis vuoden suomalaisnuorten keskellä. Minusta osoittaa käsittämätöntä naiiviutta ja suoranaista tyhmyyttä, että sinisilmäiset suomalaiset luottavat sokeasti näiden turvapaikkalomailijoiden satuihin. Pääministeri Sipilälle itsensä taannoin 17-vuotiaaksi esitellyt ja merkittävästi vanhemmaksi lopulta paljastunut partalapsi ei näemmä opettanut vielä mitään. Monille kukkahatuille näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että suomalaisia on kusetettu järjestelmällisesti ja kusetetaan yhä edelleen.
Yksittäistapauksia ei ole olemassa.
Suomen täytyy ilman muuta auttaa hädänalaisia ihmisiä, mutta ainoastaan ihmisiä, jotka aidosti tarvitsevat apua. Merkittävä osa Suomeen rajan yli iPhonet tanassa tulleista miehistä on turvapaikkalomailijoita, jotka ovat tulleet Suomeen ilmaisen elämän perässä. Yksikään aidosti apua tarvitseva ei esimerkiksi valittaisi täysihoidon tasosta. Aidosti hädänalaiset ihmiset – varsinkin naiset ja lapset – ovat yhä edelleen Syyriassa ja muissa kriisipesäkkeissä odottamassa pelastamistaan. Heitä me saamme autettua ainoastaan kiintiöpakolaisten määrää nostamalla tai auttamalla heitä paikan päällä. Kiintiöpakolaiset ovat saaneet YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n pakolaisaseman, ja heitä otetaan Suomeen eduskunnan päättämän vuosikiintiön mukaisesti.
Olen jo vuosien ajan todennut, että Suomen tulee keskittää rajalliset resurssit aidosti hädänalaisten auttamiseen, eli nostaa suoraan kriisipesäkkeistä otettavien kiintiöpakolaisten määrää merkittävästi nykyisestä noin tuhannesta henkilöstä vuodessa. Samaan aikaan maamme rajoilla tulee ottaa erittäin tiukka linja ja palauttaa jokainen EU-maasta tuleva välittömästi takaisin ensimmäiseen EU-maahan Dublinin sopimuksen ja EU-tuomioistuimen linjauksen mukaisesti.
Pääministeri Juha Sipilä (kes) ja sisäministeri Paula Risikko (kok) esittivät huhtikuussa 2017 hallituksen puoliväliriihen kynnyksellä, että Suomi voisi nostaa kiintiöpakolaisten määrää, eli keskittyä auttamaan aidosti apua tarvitsevia. Presidentti Sauli Niinistö esitti samaa asiaa heinäkuun alussa. Ministeri Sampo Terho (per) kuitenkin tyrmäsi esitykset suoralta kädeltä. Nyt olisi aika ottaa pää pois pensaasta ja katsoa miten Suomen rajalliset resurssit käytettäisiin nykyistä järkevämmin. Nykyisessä järjestelmässä meitä nimittäin kusetetaan todella raikkaasti edestä ja takaa, ja se maksaa meille miljardeja euroja. Suomella on varaa vain rajalliseen määrään autettavia ihmisiä, ja nyt nämä meille valehtelevat turvapaikkalomailijat vievät merkittävän osan tuosta kiintiöstä. Kukaan ei edes tiedä kuinka suuren.
Meidän tulisi jatkossa kiinnittää tarkempaa huomiota siihen kenelle rajallista apuamme jaamme, sillä jokainen euro on peräisin siitä samasta rahakasasta, josta maksetaan myös mm. poliisit, sairaanhoitajat, vanhustenhoito, päivähoito, koulutus ja terveydenhoito. Eli rahoista, joilla pyöritetään meidän omaa yhteiskuntaamme ja hyvinvointiamme. Nykyisellään rahaa poltetaan tähtitieteellisiä määriä turvapaikkalomailijoihin, mutta saamaan aikaan muissa yhteiskunnallisissa menoerissä joudutaan käymään kamppailua jokaisesta eurosta. Meillä on nyt piikki auki ilman mitään ylärajaa. Suomen valtion tulisi pitää ensisijaisesti huolta omista kansalaisistaan, eikä järjestää täysihoitoa maassa laittomasti oleville turvapaikkalomailijoille. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden elättämisen sijaan rahaa tulisi panostaa erityisesti turvapaikkakäsittelyjen nopeuttamiseen, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden välittömään palauttamiseen ja poliisien resursseihin. Vain siten kansalaisten turvallisuutta voidaan parantaa edes hieman.
Tiedustelulain tämänhetkisen puutteellisen version masinointi pikavauhdilla läpi on pelkkää poliittista teatteria ja irtopisteiden keräämistä, ellei samaan aikaan ohjata merkittävästi lisää resursseja kentälle. Viranomaisilla ei nimittäin ole resursseja tutkia edes jo nykyisellään saatavia tietoja. Esimerkiksi Turun terroristista oli ilmoitettu suojelupoliisille, mutta resurssipulan vuoksi häntä ei tutkittu tarkemmin. Suomen on jatkossa erittäin tärkeä saada tehdä ulkomailla tapahtuvaa tiedustelua ja seurata maan rajat ylittävää tietoliikennettä, mutta muutoksesta ei ole mitään hyötyä niin pitkään kuin näin saatuja tietoja ei ole mahdollista tutkia asianmukaisesti resurssipulan vuoksi. Tiedustelulaki ei siis ole ratkaisu asiaan, vaikka poliitikot yrittävät parhaillaan leipoa siitä jonkinlaista Graalin maljaa. Ratkaisu on nimittäin sama kuin aiemminkin: Lisää rahaa ja resursseja viranomaisille.
Tähän samaan hulluuteen sisältyvät muun muassa Suomen ISIS-taistelijoille yhä edelleen maksamat sosiaalituet, joilla Suomi rahoittaa terrorismia yhä edelleen vuonna 2017. Sosiaalituet ovat olleet alusta saakka erittäin merkittävä ISIS-rahoituksen lähde, ja Suomi on yksi niiden avokätisistä maksajista. Tuorein käänne on, että Suomessa vaaditaan ISIS-taistelijoille oikeutta ohittaa sossu- ja asuntojonot. Suomi palkitsee jo nykyisellään avokätisesti terroristeja, kun muualla maailmassa heiltä halutaan poistaa jo saatu kansalaisuus ja karkottaa maasta. Koska Suomi toivottaa jo nyt ISIS-taistelijat, terroristit ja muun ääriaineksen lämpimästi tervetulleeksi, niin esitys sossu- ja asuntojonojen ohittamisesta on luonnollinen osa tätä pähkähullua jatkumoa. Tervetuloa Suomeen, terroristien all inclusive -lomaparatiisiin.
Meneillään on kuin Truman Show -elokuvan realityversio.