JULKAISTU 5.5.2018. Päivitykset kirjoituksen lopussa. Suomen oikeusjärjestelmän ongelmat puhuttavat taas kerran suomalaisia, koska moni kokee nykyisen järjestelmän epäoikeudenmukaisena. Kyse on nyt 10-vuotiaan tytön tapauksesta, jota tuomioistuimet KKO mukaan lukien eivät katsoneet raiskaukseksi saati törkeäksi raiskaukseksi. Pirkanmaan käräjäoikeuden, Turun hovioikeuden ja viime kädessä korkeimman oikeuden tuomarit tekivät kaikilla tasoilla virheen, joka murentaa suomalaisten luottamusta koko oikeusjärjestelmään. Ja vieläpä perustellusti.
Perheenisänä en voi käsittää miten tällainen farssi on mahdollista oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa maassa.
Kansanedustaja Anna Kontula kertoi eilen eräässä Facebook-keskustelussa, että tapauksessa olisi ollut kyse suostumuksen puutteesta, jota rikoslaissa ei tällä hetkellä mainita raiskauksen tunnusmerkkinä. Väite ei pidä paikkaansa, sillä suostumuksen puute ei ollut tässä ratkaiseva. Kontula liitti kommenttiin kollegansa Hanna Sarkkisen esityksen suostumuksen puutteen lisäämisestä rikoslakiin, joten kyseessä oli tapa kerätä poliittisia irtopisteitä traagisen tapauksen siivellä. Suostumuksen puutteen lisääminen rikoslakiin toisi mukanaan monia ongelmia, eli se voisi viedä ongelmallisen tilanteen ojasta allikkoon. Tätä tapausta se ei missään nimessä olisi ratkaissut.
Nyt käsillä olevassa 10-vuotiaan tytön tapauksessa oli kyse suostumuksen puutteen sijaan siitä onko tyttö ollut tapahtumahetkellä pelkotilassa tai muuten avuttomassa tilassa aikuisen miehen ryhtyessä harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Kenenkään täysjärkisen päähän ei voi mahtua tuomareiden ajatus siitä, että tytön pelkotilasta ei olisi ollut riittävää näyttöä. Kyseessä olivat 10-vuotias pikkutyttö ja aikuinen mies! Ei kai kukaan täysjärkinen voisi ajatella, että lapsi osaisi antaa edes hiljaisen suostumuksensa tuollaiseen toimintaan?
Paitsi tietenkin asiaa käsitelleet tuomarit. Tietenkin.
Tätä järkyttävää farssia ei voida perustella yhdenkään lain yhdelläkään pykälällä, sillä kyse oli tuomioistuinten omasta tulkinnasta. Tässä tapauksessa tuomarit katsoivat, ettei lapsi pelännyt seksiä aikuisen miehen kanssa tai ollut muutenkaan avuttomassa tilassa. Se on traagista monella tasolla.
Virheen asiassa teki myös syyttäjä, joka ei ajanut jo alunperinkin syytettä myös näillä perusteilla. Tässä tapauksessa ainoastaan uhri itse vetosi oikeudessa pelkotilaansa, mutta KKO ja muut tuomioistuimet sivuuttivat tytön kertomukset ja totesivat, ettei tytön väitteille ollut riittävää näyttöä. Tuomareille ei siis riittänyt näytöksi edes järisyttävä ikä- ja kokoero. Näin tuomioistuimet Suomessa vuonna 2018. Ei ihme, että kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen on vaarassa murentua.
Onneksi nykyinen oikeusministeri Antti Häkkänen on jo aiemmin käärinyt hihansa ja kertonut ryhtyvänsä päivittämään rikoslakia vastaamaan paremmin kansalaisten oikeustajua. Pelkkä rikoslain päivittäminen ei ikävä kyllä auta ongelmaan niin pitkään kuin meillä on tuomareina ihmisiä, joiden mukaan 10-vuotias ei pelkäisi seksiä aikuisen kanssa. Olemme nyt vaarallisella tiellä.
Mitä sitten tulisi tehdä?
1) Suomen seksuaalirikosten lainsäädäntö ei vastaa nykytilannetta. Mikäli tulen valituksi eduskuntaan kevään 2019 eduskuntavaaleissa, tulen esittämään rikoslakiin muutosta, jonka perusteella seksi alle 13-vuotiaan kanssa katsotaan automaattisesti raiskaukseksi. Erityisesti silloin, jos toinen osapuoli on täysi-ikäinen. Lisäksi alle 13-vuotiaan raiskauksesta tulee määrätä AINA ehdotonta vankeutta.
2) Oikeusministeriö on esittänyt, että rikoslain maksimirangaistuksia tulisi korottaa. Olen asiasta vahvasti eri mieltä. Tuomarit eivät osaa nykyisinkään käyttää rangaistusasteikkoa siten kuin on tarkoitettu, joten maksimin korottaminen ei vaikuttaisi tilanteeseen mitenkään. Sen sijaan maksimin sijaan seksuaalirikosten minimirangaistuksia tulee korottaa, koska tuomarit käyttävät tunnetusti yksinomaan rangaistusasteikon alapäätä. Lisäksi erityisesti Itä-Suomen hovioikeuden usein käyttämät raiskausten paljousalennukset tulee estää lainsäädännössä. Seksuaalirikokset kun eivät ole mitään tarjoustuotteita.
PÄIVITYS 15.1.2019
Hienoa! Oikeusministeri Antti Häkkänen on ilmoittanut käynnistävänsä uudistuksen, jonka tarkoituksena on kiristää seksuaalirikosten rangaistuksia erityisesti lasten hyväksikäyttöjen ja raiskausten osalta. Uudistuksen tarkoituksena on muun muassa säätää sukupuoliyhteys nuoren lapsen kanssa rangaistavaksi raiskausrikoksena, kuten edellä itsekin esitin. Uudistuksen valmistelua on tehty viime kesästä lähtien.
Toivottavasti tämä tärkeä uudistus saadaan nopeasti maaliin!
PÄIVITYS 17.10.2020
Nyt saimme surullisia uutisia. Lasten ja naisten oikeuksien puolustajana esiintyvän Marinin hallituksen oikeusministeriö on tuoreen esityksen perusteella kaatamassa seksuaalirikosten rangaistusten tiukentamisen ja valinnut päinvastaisen suunnan. Lausuntokierroksen asiantuntijoiden tulkinnan mukaan seksin suojaikäraja laskisi käytännössä 16 vuodesta 12 vuoteen, eli jatkossa lapset olisivat entistäkin haavoittuvammassa asemassa pedofiilien ja raiskaajien uhreina. Tämä on järkyttävä käänne.
Raiskauskriisikeskus Tukinainen totesi heti tuoreeltaan Helsingin Sanomissa, että esitetty lakimuutos heikentäisi merkittävästi lapsiuhrien asemaa ja oikeusturvaa. Kriisikeskus kuvailee lakimuutosta taantumukselliseksi, miltä se vahvasti vaikuttaakin. Tällaista mahalaskua en olisi odottanut näkeväni sivistyneessä valtiossa. Tämä mietintö täytyy torpata heti lähtöasetelmiin ja valita toinen suunta, jonka Sipilän hallituksen oikeusministeri Häkkänen aiemmin esitti rangaistusten koventamisesta.
Eduskunnan täytyy varmistaa, että oikeusministeriön työryhmämietinnöstä asiantuntijoilta saadun lausuntopalautteen perusteella lainvalmistelussa tehdään tarvittavat muutokset ja siinä havaitut epäkohdat korjataan. Samalla herää kysymys miten luokattomasti lakiesityksiä valmistellaan, kun lausuntokierroksen palaute on näin murskaavaa ja työryhmä on näin erimielinen asiantuntijoiden kanssa. Tällaisia esityksiä ei pitäisi päästää edes lausuntokierrokselle saakka.
Lainsäädännön tulee suojella lapsia, ei asettaa heitä vaaraan ja heikentää heidän oikeussuojaansa.
Tervehdys! Facebookin linkin kautta osuivat silmiini nämä monet kirjoituksenne, täyttä asiaa. Aivan niin, tämä oli ”huipputörkeä mahalasku” oikeuden päätöksissä. Kunnioitus ”oikeusvaltiota” kohtaan kärsii silloin, kun lasta ei puolusteta ja varsinkaan yhdessä törkeimmistä rikoksista.
Syy miksi juuri raiskausrikokset koskettavat mieltäni herkästi, on se, että itseni lisäksi hyvin monet ystävättäreni kokivat sen 60-luvulla, tuolloin iältään 15-vuotiaista ylöspäin. Silloin niistä kehdattiin, valtavasta häpeästä, syyllisyydestä, huonommuuden tunteesta jne. syistä, puhua juuri ollenkaan edes parhaalle ystävälle. Vanhempien asenteet nuorten seksualisuuteen olivat useimmiten hyvin ankarat, ei siis ikinä tullut mieleenkään kertoa kotona. Mm. yhden raiskatun ystäväni vanhemmat olivat vain iloisia, kun tytär oli äkkiä muuttunut menevästä iloisesta nuoresta hiljaiseksi ja kotona pyväksi ”kiltiksi ja säyseäksi”. Hän oli vain shokissa ja mieleltään sekaisin, sen me ystävät ymmärsimme sitten kauan jälkenpäin. Asenteet olivat aivan toiset, se oli ”oma syysi, mitäs menit sen miehen kanssa..” ym. Eräs raiskattu ystäväni uskaltautui kuitenkin puhumaan tutulle poliisille, jonka kommentti oli hekotteleva nauru ja syyllistäminen tyttöjen minihameista tyyliin: ”Tekeehän poikien mieli, eihän se ole ihme kun tytöillä on noin lyhyet hameet.” Ehkä sillä virkavallan edustajalla itselläänkin oli sillä hetkellä samat halut…
Vuosien ja vuosikymmenten myötä ihminen tulee rohkeammaksi, ymmärtää, että voi ja pitää puhua. Olen keskustellut näistä asioista ystävieni kanssa sekä useissa terapiajaksoissa elämäni aikana. Kaikki se ja aika auttoi selviämään tämänkin asian kanssa, mutta viha ei katoa koskaan.
Raiskaus, tapahtui se millä tavalla tai kenelle tahansa, on aina hirveä teko, valtavan suuri loukkaus, nöyryytys, halveksunnan ja mitätöinnin osoitus. Sellaisen kokeneen mielessä jälkeenpäin tuntuu, että kuolemakin olisi ehkä helpompi, ei tarvitsisi tuntea pelkoa, voimattomuutta, häpeää, vihaa jne. melkein koko elämänsä ajan.
Hallitus koittaa saada tilastoja näyttämään paremmilta. Ongelmaan ei haluta puuttua.