Lentopäivää ei tullut ja hengailimme majapaikassamme, kun kolme tyyppiä lähti tutustumaan vuorenhuippuihin jalkaisin. Yritin saada parin tunnin päästä äijiin radiolla yhteyden, mutta mitään ei kuulunut ja taivas oli sininen.
Viiden minuutin kuluttua isäntäpariskunnan koira tuli pelästyneen näköisenä tuijottamaan ulos ikkunasta. Samalla huomasin, että täysin mustat ukkospilvet vyöryivät vuoren yli meitä kohti käsittämätöntä vauhtia. Samalla hetkellä alkoi uskomaton tuulenpuuska, ja ilma täyttyi nopeasti hiekasta, oksista ja kaikesta mahdollisesta mikä irti lähti.
Suurin osa talomme ovista ja ikkunoista oli auki, joten myrsky ylsi sisälle saakka pudottaen erilaisia tavaroita seiniltä ja pöydiltä ja lennättäen sisälläkin aikamoista määrää hiekkaa ja rojua. Uskaltauduimme pian terassille katsomaan tätä uskomatonta showta. Puut ja pensaat olivat vaakatasossa ja tavaraa lensi kymmenien metrien päähän. Meteli oli niin kova, että en huomannut lainkaan vajaan kymmenen metrin päässä olleen ison puun kaatumista. Onneksi saimme otettua muutaman valokuvan tästä luonnonilmiöstä.
Talon lattiat olivat roskien, hiekan ja jopa lasinsirujen peitossa. Pihalla 10 kilon kukkavaasit olivat pitkin poikin, puu kaatunut ja katkenneita oksia oli joka puolella. Myöhemmin saimme yhteyden kolmeen vuorella olleeseen kaveriin ja he olivat onneksi kunnossa.
Majapaikkamme sijaitsee aika ylhäällä laakson seinustalla ja ukkospilven alareuna oli vain muutamia kymmeniä metrejä yllämme. Tällaisia luonnonilmiöitä ei halua välttämättä ihan joka päivä todistaa