Olen viime aikoina tutustunut immateriaalioikeuksien osalta jonkin verran myös verkkotunnuslakiin. Usein lakiteksti on hieman vaikeaselkoista, mutta avautuu kuitenkin, kun sitä hieman tankkaa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä tuli eteen mielenkiintoinen virke, jonka perimmäinen tarkoitus ei minulle ihan heti auennut.
Koska Viestintäviraston ei verkkotunnuslakia koskevien perustelujen mukaan tulisi edes määräajaksi sulkea verkkotunnusta, jos haltija esittää oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, ei verkkotunnuksen haltijalta voida edellyttää oikeudellisesti relevanttia perustetta vahvemman perusteen esittämistä oikeudelleen verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa tapauksessa.
Leppoisaa. Jos osaat selittää tuon kansantajuisesti, niin heitä kommenttia. Itse ymmärsin tuon niin, että verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista vaativan tahon tulee esittää vahvempaa näyttöä oikeudestaan ao. tunnukseen kuin verkkotunnuksen haltijan. Jos molemmilla on siis samanvahvuista näyttöä, verkkotunnuksen rekisteröinyt saa säilyttää tunnuksensa, eli jo myönnettyn oikeuden kumoamiseen tarvitaan erityisen vahvaa näyttöä.
KHO:n kannan mukaan fi-verkkotunnuksen saa siis säilytettyä yllättävänkin helposti itsellään, vaikka jollain toisella olisi samaan tunnukseen jopa tavaramerkki. Kyseisessä keississä kiistaa käytiin mb.fi -osoitteesta, ja osapuolina olivat MB Rahastot ja nykyisin Sanoma Magazines Finlandin omistama MB Net (tavaramerkki). Sanoma siis hävisi tämän domainkiistan.