Tampere ja monet sen kehyskunnat ovat hyvässä vireessä, kun asiaa tarkastellaan kasvun näkökulmasta. Muuttovoitossa mitattuna Tampere on Suomen ykkönen ja sen kehyskunnista Lempäälä, Nokia, Kangasala ja Pirkkala kasvavat vauhdikkaasti. Maaseutumaiset kunnat kasvavat kaupunkien kustannuksella, ja syntyvyyden laskiessa kasvu on yhä enemmän vain muuttajajoukon varassa. Mutta mistä kasvua saadaan?
HHT-kasvukäytävään kuuluvalla Pirkanmaalla taistelu uusista asukkaista on arkitodellisuutta, ja se ajaa kunnat kilpailemaan tonttitarjonnan lisäksi myös peruspalveluilla ja elinvoimalla. Jälkimmäinen tuo kuntiin myös uusia yrityksiä, jotka taas tuovat mukanaan uusia työpaikkoja ja verotuloja. Ilman niitä kunnilla on edessään ongelmia, sillä vain terve kasvu mahdollistaa hyvinvoinnin ja laadukkaat peruspalvelut.
VALTUUSTOKAUDEN ALUSSA monissa kunnissa laaditaan strategioita tulevan päätöksenteon tueksi. Samalla vedetään suuria linjoja mille alueille kasvun halutaan jatkossa ohjautuvan ja millaista asukasmäärän kasvua tavoitellaan. Tampereella ja kehyskunnissa on luonnollista tiivistää keskustojen asutusta ja kaavoittaa uusia asuinalueita – tietenkin lähiluontoa kunnioittaen, kuten nykyisin jo tehdäänkin.
MUUTOSVASTARINTA ja NIMBY-mentaliteetti (ei minun takapihalleni) ovat kehityksen suurimpia esteitä. Monissa kunnissa on pieni ja äänekäs joukko, joka pyrkii hidastamaan kehitystä. Neliraajajarrutuksen myötä muut asukkaat ovat kuitenkin vaarassa menettää kehityksen hedelmiä, oli kyse sitten uusien asuinalueiden kaavoituksesta, koulujen rakentamisesta tai tieverkoston kehittämisestä.
KUNNAT TARVITSEVAT KASVUA pysyäkseen elinvoimaisina ja itsenäisinä. Kaikkia kuntalaisia ei ole mahdollista miellyttää, joten päättäjien tulee tehdä kauaskantoisia ja kehityshakuisia ratkaisuja nykyisiä ja myös tulevia kuntalaisia ajatellen. Toinen vaihtoehto on kunnan taantuminen, jota valtaosa päättäjistä tuskin haluaa. Kunnnat tarvitsevat nyt rohkeita päättäjiä ja päätöksiä, joissa kuntalaisten etu toteutuu.
Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehdessä koluminina 7.7.2021.