Olen pelannut Flight Simulator -peliä aktiivisesti jo vuodesta 1990 saakka. Silloin pikselineliöitä ohjattiin koulupäivän jälkeen tietokoneluokassa näppiksellä, ja meisinki oli mahtavaa. Sittemmin kyseinen peli on kehittynyt huimasti, ja nykyisin se vastaa karkeasti sanoen jo kymmenien miljoonien simulaattoreita. Tai ainakin se antaa hyvän pohjan lentoharrastukselle.
Pelisarjan kymmenes osa, Flight Simulator X – FSX, tuli markkinoille muutama kuukausi sitten, ja pelin laitteistovaatimukset olivat suorastaan tähtitieteelliset. Tai oikeastaan pelin vaatimalla laitteistolla peli suostui vain juuri ja juuri käynnistymään, mutta pelaamisesta ei tullut mitään.
Eilen heitin uudelleen Mac Book Pro -tehomasiinaan Boot Campin ja Windowsin ihan pelimielessä. Aikaisemmin joku oli tosin kertonut, että 3D-osaston pelit eivät masiinassa kovin hyvin toimisi. Ehkäpä matkalla on tullut joitain päivityksiä, sillä olin pudota penkiltä testatessani Macissa kyseistä simua. Keskitehokkaalla PC:llä kaikkien grafiikka-asetusten piti olla minimissä, jotta peli suostui edes käynnistymään. Nyt kokeilin ihan kettuillakseni asettaa kaikki asetukset aivan täysille, jotta näkisin kun Mac kaatuu jälleen…
Näin ei kuitenkaan käynyt, ja olenkin viettänyt pääsiäisen ajan flunssaa potiessani täydellisiä ilmailuhekuman hetkiä lentämällä pitkin mualimmaa. Grafiikka on suoraan sanottuna törkeän hyvää. Autot ja moottoriveneet surraavat kiitotien kynnyksellä, liikkuvat ihmiset puhuvat kännykkään, tankkiautot pyörivät kentällä ja ohjaamossa liikkuu mitä moninaisempia varjoja. Puhumattakaan taloista, vedenpinnasta ja pilvistä. Huh huh!
Asiaan olenaisesti kuuluvasti koneesta on toki loppunut muisti (2Gb) pariin otteeseen, jolloin simulaattori on tiltannut, mutta 95 prosenttia ajasta Flight Simulator X rullaa paremmin kuin kympin asteikolla voi pisteyttää. Suosittelen. Nyt taitaakin 747-400 kutsua jälleen laskuun legendaariselle Princess Juliana -kentälle St.Martenilla. Tsekkaa video tästä!