Sairaanhoitopiirin toiminnan loppuessa Pirkanmaalla koettiin erikoinen tilanne, kun kuntien varallisuutta yritettiin siirtää hyvinvointialueelle, jonka rahoitus on valtion tehtävä – ei kuntien. Kuntien omistaman sairaanhoitopiirin alijäämäksi vuosilta 2021-2022 arvioitiin alunperin 8,1 miljoonaa euroa, mutta samaan aikaan konserniyhtiöissä oli 30 miljoonaa euroa jakokelpoisia varoja. Jakokelpoisista varoista huolimatta alijäämä aiottiin sairaanhoitopiirin hallituksen päätöksellä laskuttaa kunnilta vastoin omistajien toistuvasti ilmaisemaa yksimielistä kantaa.
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin perussopimuksen 28 §:n mukaan kuntayhtymän varat jaetaan, kun toiminta loppuu. Kunnat olisivat siis perussopimuksen perusteella voineet vaatia kaikkia ylijäämiä itselleen, mutta nyt ne tyytyivät siihen, ettei lisälaskua tulisi. Lisälasku olisi toteutuessaan vähentänyt miljoonilla euroilla kuntien tulevien vuosien valtionosuuksia, mikä olisi tarkoittanut pysyviä leikkauksia esimerkiksi koulutukseen ja varhaiskasvatukseen tai muihin peruspalveluihin.
Sairaanhoitopiirin omistajakunnat vaativat kahden vuoden ajan, että toiminnan loppuessa alijäämät täytyy kattaa ylijäämistä. Tämä ei siis tullut kenellekään yllätyksenä. Sairaanhoitopiirin hallitus kuitenkin kikkaili asian käsittelyn valtuuston ulottumattomiin tietoisena siitä, että valtuusto nimenomaan halusi sen käsittelyynsä. Lopulta jouduimme vaatimaan kokonaan ylimääräisen sairaanhoitopiirin valtuuston kokouksen, jotta asia saatiin viimein käsittelyyn. Sama asia olisi voitu käsitellä jo aikaisempien valtuuston kokousten yhteydessä ilman nyt nähtyä kiirettä ja sen mukanaan tuomia haasteita.
Esityksestäni sairaanhoitopiirin valtuusto päätti äänestyksen myötä selvin lukemin, että alijäämä täytyy kattaa. Ei vain pyrkiä kattamaan, vaan kattaa. Tämän jälkeen sairaanhoitopiirin hallitus päätti, että alijäämä tulisi kattaa konserniyhtiöiden osingoilla. Valtuusto ei siis tehnyt päätöstä osinkojen jakamisesta. Myöhemmin hyvinvointialueen hallitukselle esitettiin, että sen ei tulisi antaa suostumusta sairaanhoitopiirin hallituksen päätöksen toteuttamiseen, mutta äänestyksen jälkeen aluehallitus antoi siihen suostumuksensa. Se oli oikea ratkaisu, joka säästi kunnille miljoonia euroja ja mahdollisti kuntien investoinnit niiden omiin peruspalveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Kuntien tehtäviin ei kuulu rahoittaa hyvinvointialuetta, jonka rahoitus kuuluu valtiolle. Tämä on aivan olennainen seikka.
Hyvinvointialueen viranhaltijoiden mukaan nyt tehty päätös alijäämän kattamisesta heikentää saman verran hyvinvointialueen taloutta. He ovat varmasti oikeassa, mutta samalla voidaan kysyä miksi ihmeessä hyvinvointialueen budjettiin oli alunperin laskettu mukaan selkeästi kunnille kuuluvia rahoja?
Sairaanhoitopiirin valtuusto ei siis päättänyt siitä miten alijäämä täytyy kattaa, vaan esitys osingoista oli sairaanhoitopiirin hallituksen. Jos hallitus olisi toiminut ajoissa ja omistajien tahdon mukaisesti jo alkusyksystä, olisi ratkaisuja ehditty kartoittaa rauhassa ajan kanssa. Nyt viranhaltijat – ei siis valtuusto – katsovat, että kiireen vuoksi alijäämän kattamiseksi ehditään korkeintaan jakamaan tytäryhtiöistä osinkoja. Mikäli asiaa olisi suostuttu käsittelemään ajoissa, olisi pöydällä ollut monia muitakin vaihtoehtoja. Nyt viranhaltijat joutuvat siis tekemään hätäratkaisuja, eikä kiire ole näissä asioissa koskaan hyväksi.
Hyvinvointialueen alkua ovat leimanneet heikko lainvalmistelu ja kiire. Toivottavasti nyt nähty tilanne jää viimekseksi laatuaan. Alkanut vuosi on ratkaisevan tärkeä maakunnan sote-palvelujen tulevaisuuden kannalta. Asiat täytyy jatkossa käsitellä suoraselkäisesti ja avoimesti, koska vain yhteistyössä voidaan löytää parhaat ratkaisut.